Joonas Konstig, kirjailija-perheenisä, selostaa blogissaan pitkään ja kiihkeästi vastoinkäymisiä, joita oli kohdannut päivähoidon ”byrokraattien” taholta pyrkiessään säilyttämään tyttärensä voi- ja täysmaitodieetin. Blogiin on saapunut myötäsukaisia kommentteja, mutta en voi siihen jonoon asettua. Anteeksi vain, mutta minun sympatiani ovat byrokraattien puolella.
     Päiväkoti ei voi tehdä ruokavaliota tilaustyönä kullekin asiakkaalle erikseen sen mukaan, mistä isät ja äidit kulloinkin ryhtyvät vaahtoamaan. Muotihömpötysten, kuten ”karppaamisen”, perässä ei voi ravata. Ruoka, joka kelpaa yhdeksälle kymmenestä, pitäisi kelvata sille kymmenennellekin, poikkeuksena allergiat, laktoosi-intoleranssit yms.
     Konstig nähtävästi pyrkii kasvattamaan tyttärestään voinsyöjän. Toivottavasti hän epäonnistuu. Tieto voin epäterveellisyydestä on ollut saatavissa jo kauan. Miksei se kelpaa?
     Vastakkaisuus luonnontuote contra teollisuustuote on enimmäkseen pelkkää taikauskoa. Ainoa ihmisen ravinnoksi ”suunniteltu” luonnontuote on äidinmaito. Lehmänmaito soveltuu parhaiten vasikoille. Margariini on teollisuustuote ja juuri siksi sen koostumus ja niin ollen myös vaikutukset tunnetaan paremmin kuin minkään luonnontuotteen.
     Hiljattain ehdotin pakkokemiaa kouluihin ja teen sen taas. Kunpa menisi perille edes alkeet. Jokainen ruoka-aine sisältää sen, mitä se sisältää, ei enempää eikä vähempää. Alkuperä ja valmistustapa eivät merkitse sinänsä yhtään mitään.