On muuttunut jo kliseeksi, että suomalainen ei osaa ns. small talkia eli rupattelua ilman asiaa. Mukaan kuuluu julkilausumaton vaatimus, että meidän pitää se opetella. Miksi ihmeessä? Säästä (joka on tylsin puheenaihe olutmerkkien vertailun ja urheilun jälkeen) puhutaan siksi, että tärkeätä on puhuminen sinänsä ja ystävällisten suhteiden korostaminen. Mutta jos ystävälliset suhteet ovat (kuten niiden pitäisi olla) muutenkin selviö eikä hyödyllistä puhuttavaa ole, niin eikö silloin luonnollinen ratkaisu ole hiljaisuus? Miksi meidän pitäisi omaksua amerikkalaisten typeryyksiä – vaikka heillä onkin atomipommi ja maailman suurin tämä tai tuo?