Kirjoitin aikoinaan televisio-ohjelmasta, jossa käsiteltiin miesten ja naisten aivojen eroja. Nyt olen saanut luetuksi kirjan, johon tuo ohjelma ilmeisesti perustui, Simon Baron-Cohenin Olennainen ero. Aiheeseen kannattanee palata, koska se joka tapauksessa kiinnostaa monia. Joulunaikaan empatia-aivoilla varustetut olennot veivät taas muita mukanaan kuin liekanarussa.

     Kirjaan sisältyy muutama testi, joiden avulla voi sijoittaa itsensä välille empatia (nainen)  – systemointi (mies). Jätän arvattavaksi, millaisen tuloksen itse sain.

     Teorian merkitystä tietysti vähentää se, että yksilöiden väliset erot ovat suurempia kuin keskiarvojen erot. Tämän B-C moneen kertaan myöntää. Vaikka naisten empaattisuus on keskimäärin suurempi kuin miesten, kenenkään empaattisuutta ei voi mennä päättelemään sukupuolen perusteella. Ja sama pätee systemointikykyihin.

     Äärimmäisen miestyyppiset aivot aiheuttavat autismin tai sen lievemmän muodon, Aspergerin oireyhtymän. Vaikuttava esimerkki on matemaatikko, joka on saanut nobelia vastaavan tunnustuksen, Fieldsin mitalin. Hänen kykynsä lukea muiden tunteita on kuusivuotiaan tasolla. Jos hänelle tulee vieraita, hän pyytää heidät (ehkä) istumaan, mutta siirtyy sitten itse nurkkaan lukemaan. Hän juoksee aina, oli kiire tai ei. Hän välttää puhelinkeskusteluja, koska ei tiedä, mitä pitää sanoa tai kumman vuoro on puhua. Sanomattakin on selvää, että hän on äärimmäisen yksinäinen.

     Kirjassa varoitetaan sekoittamasta aspergeria psykopaattiin, vaikka heillä voi olla yhteistä empatian puute. Aspergerilla on oikeustajua eikä hän käytä muita ihmisiä hyväkseen, rikollisuudesta puhumatta. Hän vain yksinkertaisesti ei osaa erinäisiä "itsestään selviä" asioita.