Tuli katsotuksi Philip Rothin romaanin mukaan tehty elokuva Ihmisen tahra. Ohjaajan olen häpeäkseni unohtanut.

Hopkins ja miksei Kidmankin ovat karismaattisia, huonosti muuntautuvia, siis tavallaan huonoja näyttelijöitä. Elokuvatähti on kuin kuninkaallisen perheen jäsen. Jokainen odottaa, että hän istuu katseiden kohteena aina samanlaisena.

Kuten Roth esittää, Amerikassa rasismikin on mutkikkaampaa kuin muualla. Siellä ihminen voi olla mustaihoinen kenenkään tietämättä ja joskus kai tietämättä sitä itsekään.