En yritä tehdä arviota Kansallisteatterin esityksestä, vaan mietin lähinnä ihan yleisesti, voiko teatteri perustua voimakkaisiin efekteihin sinänsä vai pitääkö kaikesta löytää sanoma tai tulkinta. Riittääkö, että vaikutus on vahva vai pitääkö katsojan ymmärtää myös kirjoittajan/ohjaajan tarkoitukset? Ensin olin taipuvainen ottamaan jälkimmäisen kannan, mutta pitäähän sekin muistaa, ettei musiikiltakaan tai edes maalaustaiteelta odoteta, että kaikki voidaan selittää. Kun Tarja Halosen kuvaan ammutaan reikiä, se varmasti vaikuttaa voimakkaasti, mutta mitä sillä halutaan ilmaista? Onko kysymys tyhmä tai turha?

Jääkaapit markkeeraamassa venäläisiä sotilaita: toimii eikä kaipaa selitystä. Arestilaiset esitetään Jeesuksena ja kahtena ryövärinä: jotakin tulkitsemiskelpoista halutaan sanoa, mutta se ei mene perille. Rinnastus ei toimi ja kohtaus epäonnistuu.

Ensimmäisen kerran näin näyttelijöillä kuulosuojaimet. Meteliosastolla pyrkimys yhä voimakkaampiin tehoihin on nyt saavuttanut rajansa.

Yleisö piti esityksesta ja siitä pitää olla iloinen. Kaikki suomalaiset eivät kaipaa loputtomasti samaa kuin aina ennen.