Aina välillä tulee sanoneeksi ääneen, että jokin on hyvää ja jokin muu huonoa. Sitä ei pidä tehdä. Vastauksena on melkein aina se on makuasia, ei niitä voi verrata, se on hyvää omassa lajissaan. Kun tähän sitten sanoo, että roskapuhetta, hyvän ja huonon voi erottaa ja ne pitää erottaa, onkin valmiina riidan ainekset. Kas kun ei kukaan sentään väitä, ettei oikeata ja väärää tai kallista ja halpaa voi erottaa toisistaan.
Otetaanpa esimerkiksi musiikki. On olemassa hyvää musiikkia ja roskaa eikä niiden erottaminen ole mielipide- tai mielialakysymys. Eron tekemiseen on kaksi välinettä.
Kun ihmisen maku muuttuu vuosien varrella, tapahtuuko muutos edestakaisin ja milloin mihinkin suuntaan? Ei, muutos tapahtuu huonosta hyvään eikä koskaan takaisin.
Jokin musiikkikappale vetää jäähallin täyteen kerran tai kaksi ja unohtuu kokonaan vuodessa tai nopeammin. Jollakin toisella on ollut kuulijoita kaksisataa vuotta ja sillä on kuulijoita yhä kahdensadan vuoden kuluttua. Jos jälkimmäistä on voitava sanoa hyväksi, miksei sitä toista saa sanoa huonoksi?
Tiedän kyllä miksi: ei saa loukata nuorisoa.