Romanien perinne vaatii, että väkivaltaan syyllistyneen romanin koko suvun on pysyttävä poissa seudulta, jossa uhrin suku asuu. Sitä sanotaan väistämisvelvollisuudeksi ja siinä on ollut joskus paljonkin järkeä. Tarkoitus oli ehkäistä verikostojen sarja. Väärää siinä on se, että syyttömät joutuvat kärsimään tai ainakin heidän elämänsä voi muuttua kohtuuttoman hankalaksi.
Romanien perinteessä ei tunneta sitä näkemystä, että sekä syyllinen että uhri ovat yksilöitä. Nyt suomalainen oikeusistuin joutuu ensimmäistä kertaa ottamaan kantaa asiaan. Ja niin otan minäkin, kenenkään pyytämättä.
Ristiriita lakien ja maahanmuuttajien (joita romanitkin ovat, vielä satoja vuosia tulonsa jälkeen!) perinteiden välillä on kipeä, mutta silti se on pakko ratkaista nopeasti ja selkeästi.
Jos serkkusi on puukottanut toiseen sukuun kuuluvan romanin, kukaan kummastakaan suvusta ei saa estää sinua asumasta missä haluat. Pitäisi olla selvää. Mutta kun ei ole. On liian paljon lässynlässyn-suvaitsevaisia ihmisiä, jotka vaativat, että jokaisen vähemmistön on saatava noudattaa perinteitään viimeiseen asti, vaikka se merkitsisi pikkulasten silpomista, eläinrääkkäystä ja mitä milloinkin.
Odotan pahoin aavistuksin käräjäoikeuden päätöstä.