Jorma Ollilan tuoreet mielipiteet antavat syytä palata sivumennen Wahlroos-teemaan. Herroissa on tietysti paljon yhteistäkin. Tärkein ero on siinä, että Ollila ei ole keinottelija, vaan on saanut aikaan yhtä ja toista hyödyllistäkin – sikäli kuin kännyt ovat hyödyllisiä.  
     Sen sijaan oli ikävää kuunnella Ollilan marmatusta siitä, että ahneudesta keskustelemisesta on tullut – hänen mukaansa – turha muoti-ilmiö. Ahneus on ikuista eikä siitä puhumista voi lopettaa. Ollila esiintyy tahallisen epä-älyllisesti vertaamalla suomalaisen johtajan palkkoja ja palkkioita hänen ulkomaalaisen kollegansa tuloihin. Oikea vertailukohde olisi pienipalkkaisten suomalaisten tulot, vaikkapa heidän, joiden työpanoksella isot tulopotit on kasattu.