Jokainen lienee kuullut Ei meidän kulmillemme –ilmiöstä tai oireyhtymästä. Toivottavasti kukaan ei luule, että se olisi ohitettu tai kadonnut.
Helsingin Ruusulankadulle on aiottu perustaa asuntoja asunnottomille. Hyvä asia, sanovat korttelin asukkaat, mutta ei meidän kulmillemme.
"Liian suuri yksikkö". Onko monta pientä jotenkin parempi?
"Asukkaissa tulee olemaan päihteiden ja huumeiden käyttäjiä". Epäilemättä, kuten missä tahansa umpimähkään otetussa ihmisjoukossa ja myös niiden joukossa, joilla on oma asunto.
"Ei tiiviin kaupunkirakenteen keskelle". Vaan siis minne? Korpeen? Olisiko keskitysleiri mitään?
"Lapsia ei voi päästää koulutielle jalan". Nyt päästiin lapsiin. Uutinen tämäkin: asunnottomille on ominaista, että he käyvät lasten kimppuun kaupunkien kaduilla. Lasten selän taakse asettuvat mielellään isät ja äidit, jotka eivät kehtaa puolustaa ennakkoluulojaan omilla eduillaan, kuten asunto-osakkeiden arvon säilymisellä.