Ahdistavassa tilanteessani (kustantaja lopettanut) pidän taas silmällä mahdollisuutta osallistua kilpailuihin. Proosakilpailun ilmoituksessa kerrottiin, että etsitään uusia ja lahjakkaita tekijöitä. Tuskinpa kukaan odottikaan, että etsitään lahjattomia tekijöitä? Mutta miksi uuden tekijän kirja olisi jotenkin ilman muuta hienompi juttu kuin vanhan tekijän uusi kirja? On turha liittää mystiikkaa ja höperöitä odotuksia uusiin yrittäjiin – he ovat suurin piirtein samanlaisia kuin entisetkin eikä uutta Aleksista ole kummassakaan porukassa.

Lähetin järjestäjille sähköpostia ja epäilin, että ikärasismiahan tässä taas harjoitetaan. Hohtimilla kiskoen sain selville, että ikärajaa ei ole, mutta aikaisemmin julkaisseet eivät tule kysymykseen.

Minussa alkaa kypsyä ilkeä kauna nuoria ihmisiä kohtaan. Ne, joilla on eniten aikaa, uskottelevat, että heillä on jonnekin kiire. Heillä on aikaa juuri sitä varten, että voivat rauhassa odottaa!

Päästinpä hiukan höyryä.

Varmuuden vuoksi: stara ei tarkoita tähteä, vaan se tulee venäjän vanhaa merkitsevästä sanasta.