tiistai, 1. tammikuu 2013

Kamala pakana

Lokakuun kirjamessuilla tuli käytyä taas tietokirjaraadissakin, joka oli mielestäni paras ohjelmakohta, kun Jörn Donneria ei enää näkynyt. Arvioitavana oli muiden mukana Kari Enqvistin uusin kirja Uskomaton matka uskovien maailmaan. Se sai raadilta tylyn tuomion. Sikäli kuin sain mutinoista selvää, huonona ei pidetty aihetta, tyyliä eikä asiantuntemusta. Vaan mitä? Koska suhtautumiseni (kirjaa lukematta) oli vahvasti myönteinen KE:n aikaisempien kirjojen perusteella, seuraaviin sanoihin sopii suunnata vahvaakin epäluuloa. Miten vain ja joka tapauksessa: raati nähdäkseni tuomitsi kirjan, koska KE jälleen kerran käsitteli pelottavaa aihetta ja teki sen liian taitavasti.
    Nyt olen lukenut kirjan, suuresti nauttien. Mieleen jäi erityisesti aktiivisten luterilaisten jako kolmeen ryhmään: fundamentalistit, konservatiivit ja liberaalit. Enqvistin mielestä vain viimeksimainituilla on tulevaisuutta.    
    Kiinnostava ja yllättävä on myös analyysi nykyajan kovimman pappisvallan eli islamin tuhoisasta vaikutuksesta hengenviljelyyn. Helsingin Yliopisto tuottaa uutta tietoa yhtä tehokkaasti kuin maailman kaikki islamilaiset yliopistot yhteensä. Kristinopin pimeimmät ajat ovat onneksi menneisyyttä. Giordano Bruno ja Galileo Galilei sentään mainitaan
    Hiukan ärsyttää, että käsitykset Hitlerin ateismista kumotaan perusteellisesti, mutta Stalin kuitataan sivumennen. Enqvist myös turhaan pallottelee ateisti-käsitettä (”en ole edes ateisti”). Hän yrittää saada sanotuksi, että uskontoon ei kannata tuhlata ruutia. Onneksi hän ei ole siinä suhteessa johdonmukainen.

torstai, 13. joulukuu 2012

Turhanpäiväistä kirjoittelua

Eräs työtoveri (tekniikan tohtori) purki aikoinaan mieltään: miksi joillekin maksetaan siitä, että kirjoittavat ”juttuja”? Entinen koulutoveri – tekniikan miehiä hänkin – kertoi hiukan kaljapäissään, että hänen saamiensa tietojen mukaan olin kirjoittanut ”jotakin paskaa”.
    Fiktiivisen kirjallisuuden arvostus ei ole lyönyt läpi yhteiskunnassamme, jos tahtoo sanoa asian siististi.
    Vuoden viimeisessä Tiede-lehdessä lainataan otsikolla ”Lue romaani, tajuat muita” tutkijaa, joka on selvittänyt, miten tietokirjan ja fiktion vaikutus eroaa.  Hänen mukaansa fiktion arvo on siinä, että se ”simuloi sosiaalista maailmaa”. Enpä tiedä. Romaanin lukemisesta saattaisi nauttia myös ihminen, joka asuu iglussa tuhannen kilometrin päässä lähimmästä tuttavasta ja aikoo jatkaa elämäntapaansa. Ja sitä paitsi: onko todellisuuspako – henkinen tai fyysinen – täysin luvaton tapa käyttää kirjallisuutta?
    Puolustan kohtuullista epäsosiaalisuutta tässä höpinän ja tyhjän intoilun täyttämässä maailmassa.

sunnuntai, 9. joulukuu 2012

Nimi kirjalle

Veikkaanpa, että nimen keksiminen kirjalle vaatii tavallisesti yhtä paljon aikaa ja pähkäilyä kuin viidenkymmenen leipätekstisivun kirjoittaminen. Ei ihme, että huonoja nimiä joutuu alituisesti tavailemaan – mahtipontisia, tekorunollisia ja tyhjiä.
    Keräsin umpimähkään pienen kokoelman kirjojen nimiä ja asetin ne paremmuusjärjestykseen. Itse kirjoja tai niiden tekijöitä en ryhtynyt arvioimaan. Läheskään kaikkea en ole edes lukenut.

Panaman räätäli
Parasta mitä voisarvelle voi tapahtua
Kuulutetun kuoleman kronikka
Maigret ja kunnon ihmiset
Tuulikaappimaa
Uskomattomia uhrauksia
Kesyttömät etsivät
Ei sanonut sanaakaan
Syöpäosasto
Putoava mies
Lauantai
Tiedoksi
Tuulen varjo
Klassikko
Raha
Tiikerikissa
Lumi
Salaiset aseet
Myyrä
Jää
Kaksi kaupunkia
Kylmä jälki
Veden maa
Hurmaava joukkoitsemurha
Pahuuden palkka
Kuolemanspiraali
Missä kuljimme kerran

torstai, 29. marraskuu 2012

Sähkökirja Virtasesta

Parissa aikaisemmassa blogissani olen antanut näytteitä nobelisti Virtasen elämän dramaattisista puolista.
    Hiljattain luettelin sähkökirjan etuja.
    Nyt on sitten ihmiskunta ottanut suuren askelen, kun E-painos julkaisee lyhyen ja ytimekkään sähkökirjani nimeltä AIV. Eikä maksa paljon.
    Muistutan vielä, että sähkökirjoja voi lukea paitsi erityisellä lukulaitteella myös tietokoneilla (tableteilla ja muilla).
    Täältä selviää lisää: www.e-painos.fi ynnä esimerkiksi www.elisa.fi.
    Huh huh, olinpa vähällä ryhtyä kehumaan itseäni.

lauantai, 17. marraskuu 2012

Myy turha krääsäsi

Hesarin kokosivun ilmoitus: Hilton-hotellissa odottelee liikemies, joka ostaa arvoesineitä ja tarjoaa mm. Old Cosmograph -rannekellosta vähintään 10 000 euroa.
    Aivan normaalin näköinen mies saattaa siis roikottaa ranteessaan kymppitonnin kelloa, kun on sattunut sellaisen "tarvitsemaan".
    On tietysti asiatonta populismia tai pahempaakin ryhtyä laskemaan, miten monta vuotta kastiton intialainen eläisi sillä rahalla. Vähän alle 200 vuotta ja joka tapauksessa loppuikänsä.
    Mitä sanaa pitäisi käyttää ihmisestä, jossa tällainen ei herätä ainakin ohimenevää raivoa? Miten olisi "oikeistolainen"?

  • 885321.jpg
  • Kuka?

    Olen iäkäs äijä, takana pitkä mutta kapea kirjallinen ura:


         Pää, farssi


         Kuuma syksy, romaani


         Seitsemän tuolia, näytelmä


         Uppoava saari, romaani


         Pohjakerroksen asukas, romaani


         Voin jo paljon paremmin - Tšehov Badenweilerissa, romaani (myös äänikirjana)


         Elämäni kuplassa, romaani (myös äänikirjana).


         Lintumies ja miljonäärin tytär, romaani


         Muotoilija, aforismeja (verkkokirja)


         Uutisia Himalajalta, romaani (digikirja)


     


         Opintoni ja leipätyöni olivat orgaanista kemiaa. Siitä olen lapsekkaan ylpeä, etten ole opiskellut kirjallisuustiedettä tai muuta liiaksi itsestään selvää.


         Asustan ihan mukavasti Espoon Soukassa.


     

  • Kävijöitä


    Ilmainen www-laskuri

  • Täältä otin pohjan


    1077198.jpg
  • Roskapostia vastaan


    sticker.gif
  • Blogi-arkisto

  • Sivut

  • Henkilötiedot

    Kaikesta ja joskus muustakin

  • Tagipilvi