Lokakuun kirjamessuilla tuli käytyä taas tietokirjaraadissakin, joka oli mielestäni paras ohjelmakohta, kun Jörn Donneria ei enää näkynyt. Arvioitavana oli muiden mukana Kari Enqvistin uusin kirja Uskomaton matka uskovien maailmaan. Se sai raadilta tylyn tuomion. Sikäli kuin sain mutinoista selvää, huonona ei pidetty aihetta, tyyliä eikä asiantuntemusta. Vaan mitä? Koska suhtautumiseni (kirjaa lukematta) oli vahvasti myönteinen KE:n aikaisempien kirjojen perusteella, seuraaviin sanoihin sopii suunnata vahvaakin epäluuloa. Miten vain ja joka tapauksessa: raati nähdäkseni tuomitsi kirjan, koska KE jälleen kerran käsitteli pelottavaa aihetta ja teki sen liian taitavasti.
    Nyt olen lukenut kirjan, suuresti nauttien. Mieleen jäi erityisesti aktiivisten luterilaisten jako kolmeen ryhmään: fundamentalistit, konservatiivit ja liberaalit. Enqvistin mielestä vain viimeksimainituilla on tulevaisuutta.    
    Kiinnostava ja yllättävä on myös analyysi nykyajan kovimman pappisvallan eli islamin tuhoisasta vaikutuksesta hengenviljelyyn. Helsingin Yliopisto tuottaa uutta tietoa yhtä tehokkaasti kuin maailman kaikki islamilaiset yliopistot yhteensä. Kristinopin pimeimmät ajat ovat onneksi menneisyyttä. Giordano Bruno ja Galileo Galilei sentään mainitaan
    Hiukan ärsyttää, että käsitykset Hitlerin ateismista kumotaan perusteellisesti, mutta Stalin kuitataan sivumennen. Enqvist myös turhaan pallottelee ateisti-käsitettä (”en ole edes ateisti”). Hän yrittää saada sanotuksi, että uskontoon ei kannata tuhlata ruutia. Onneksi hän ei ole siinä suhteessa johdonmukainen.