Televisiossa haastateltuna Esa-Pekka Salonen sanoi, että hänestä ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja se antaa aihetta optimismiin.
     Pohjimmaisuus ja pinnallisuus ovat kiinnostaneet minua käsitteinä kauan. Niin ilkeältä kuin se varmasti kuulostaakin, haluan kysyä, mitä väliä oikeastaan on kenenkään tai minkään pohjimmaisella laadulla. Emmehän me siilistäkään halua tietää muuta kuin piikikkyyden. ”Kauneus on vain pintaa” höpöttää joku ja tarkoittaa kai, että pitää kaivaa esiin pohjimmainen rumuus. Ja löytyyhän se, en yhtään epäile. Ihmisessä on kuitenkin tärkeintä se vyöhyke, jonka kanssa muut joutuvat tekemisiin, vaikka pohjimmaista hyvyyttään kukin voi käyttää tekosyynä milloin millekin.