Ajattelin, että oli aika pumpata polkupyörän renkaisiin ilmat ja tehdä koeajo pohjelihasten ja tasapainoaistin tarkistamiseksi. Ei oikeastaan olisi pitänyt. Kohdassa, jossa oli käännyttävä takaisin, nousin hetkeksi satulasta ja tuiskahdin saman tien nurin karkeaan soraan. Kipu oli huomattava ja luulin jo, että aikaisemmin lievästi murtunut ranne teettäisi toimenpiteitä.
     Tärkeämpää oli se, että ohi ajanut auto teki u-käännöksen ja pysähtyi kohdalleni. Nuori mies avasi oven kysyäkseen, olinko avun tarpeessa. Hiukan epäröityäni saatoin sanoa, että pärjäisin kyllä kotiin asti.
     Paljon puhutaan siitä, miten ihmiset kävelevät huonossa jamassa olevan lähimmäisen ohi. Ei se onneksi ihan aina käy sillä tavalla.