Pyhäinpäivänä (mitä se tarkoittaneekin) kerrottiin uudesta liikeideasta, virtuaalikynttilöistä. Firma valokuvaa hautakiviä, kuvat siirretään verkkoon ja ihmisillä on mahdollisuus lähettää bittikynttilä haudalle tarvitsematta lähteä kotoa. Hyvä vaihtoehto mummolle, joka kenties on joutunut kiertämään kahdeksan hautaa kolmessa kaupungissa ja kahdessa maakunnassa ja on itsekin puolikuollut kotiin päästessään.

     Miksi vainajaa on muistettava seisoskelemalla jonkin tietyn kiven äärellä? Kaiken takana on paljon kristinuskoa vanhempi taikausko. Ihmisten on vaikeata hyväksyä, että kuolema tarkoittaa olemassaolon päättymistä. Koska vainajan on pakko oleskella jossakin, on yksinkertaista ajatella, että paikka on juuri sen kiven alla, johon on kirjoitettu hänen nimensä.

     Itse en vapaaehtoisesti käy kenenkään haudalla. Jos selitystä vaaditaan, saatan kysyä, ketä varten siellä kävisin ja kenellä on oikeus loukkaantua poissaolostani. Keskustelu päättyykin siihen, koska kukaan ei sentään enää kehtaa väittää, että vainaja itse ottaa pahakseen.