Terho-kodin johtaja ja arkkiatri ovat eri mieltä eutanasiasta. Siinä ei ole mitään kummallista. Etiikka ei ole lääketiedettä eikä tiedettä ylimalkaan.
     Terho-kodin johtajan mielipide herättää luottamusta mm. siksi, että hän on muuttanut mieltään. Sehän todistaa, että hän on ajatellut asiaa perusteellisesti. Luja vakaumuksessaan pysyminen olisi paljon helpompaa.
     Arkkiatristakaan ei ole pahaa sanottavana. Toivon kuitenkin, ettei hän heijasta näkemystä, jota nimittäisin lääkärimachoiluksi: kaikki sairautta ja kuolemaa koskeva kuuluu lääkärin pätevyysalueeseen ja lääkärien mielipiteelle on annettava suurempi painoarvo kuin kansalaismielipiteelle. Tai potilaan mielipiteelle!
     Tai sanottakoon asia lievemmin: lääkärit ehkä tekevät potilaiden ongelmista oman ongelmansa eivätkä halua ottaa lisää tapauskohtaista harkintaa kontolleen luopumalla yksinkertaisesta ohjeesta (elämää on pitkitettävä kaikin voimin?)
     Eräs tietämäni tapaus pakottaa myös kysymään, mihin tilastolokeroon sijoitetaan ihmiset, jotka joutuvat huolehtimaan omasta eutanasiastaan – esimerkiksi, jos kipua ei haluta tai osata torjua.