En ole viiteentoista vuoteen elänyt edes samalla planeetalla kuin euroviisut, mutta nyt oli tilanteen muututtava, kun tuttu nuorimies soittaa kitaraa Teräsbetoni-yhtyeessä. Eikä se ollut vaikeatakaan, sillä metallinen rämpytys ei ole pieninä annoksina yhtään hullumpaa ja ainakin se on paljon siedettävämpää kuin kuolen jos jätät mut -lajityyppi. Bändin itseironinen asenne on sympaattinen, samoin se, että he aikovat laulaa Belgradissa suomeksi. "Ellei kelpaa niin olkoon kelpaamatta". Hiukan huolestuttaa se näkemys, ettei euroviisujen pidä yrittääkään pysyä laulukilpailuna vaan sen on muututtava showksi. Pysytään sentään kohtuudessa. Ilotulituksille on omat kilpailunsa.