Hesarin mielipidepalstalla oli taas vilkasta. Timo Hännikäisen pakkoselibaattia käsittelevä kirja on herättänyt runsaasti ajatuksia. Eräs kirjoittaja (Heli Pessala) puhuu ”aikansa eläneestä ajatuksesta naisen ja miehen erilaisesta seksuaalisuudesta”. Perusteluja hänellä ei ole. Niitähän ei tarvita, kun toistetaan opinkappaleita.
     Tähän aiheeseen tarttuminen ei ole muurahaispesän sohimista, vaan päänsä työntämistä muurahaispesään olkapäitä myöten. Mutta silti…
     Ihminen ei ole historian eikä politiikan vaan lajinsa menneisyyden tuote. On auttamaton tosiasia, että mies voi saada fysiologiansa puolesta rajattomasti jälkeläisiä, mutta nainen enintään kaksinumeroisen luvun. Olisi äärimmäisen omituista, elleivät sukupuolet olisi evoluution vuosimiljoonien aikana sopeutuneet tähän tosiasiaan ja oppineet käyttämään sitä geeniensä hyväksi, kumpikin eri tavalla. Miesten ja naisten samanlaisuus on absurdi olettamus.   
     Perintötekijöitä jättävät jälkeensä vain ne, jotka jättävät perintötekijöitä jälkeensä. Tämänkin sanominen aiheuttaa kiukunpuuskia ja pahaa kimitystä.   
     Yhä vielä moni kuvittelee ihmisen tyhjäksi tauluksi, johon poliitikot ja ”keskustelijat” piirtelevät mitä haluavat.