Joka päivä kokeilen muutaman kerran, mitä YLEn klassisesta radiosta sattuu tulemaan. Hiljattain osuin keskelle Händelin Messiasta.

Händeliä ei voi olla vertaamatta isä Bachiin (äijät syntyivätkin samana vuonna). Bachia pidetään suurempana nerona, enkä väitä vastaan, mutta kyllä Händelissä on avoimuutta ja svengiä eikä koskaan sellaista tyhjäkäyntiä kuin Bachilla joskus (mutta vain joskus). Alan miehet sanovat, että Händel on diatoninen ja Bach kromaattinen, mikä kai tarkoittaa, että Bachilla on nuottirivin alussa enemmän risuaitaa.

Arvatkaapa, mitä tein (siis jätin tekemättä), kun Messias muutama vuosi sitten esitettiin Johanneksen kirkossa. Jäin istumaan Halleluja-kuoron ajaksi, luultavasti ainoana koko rakennuksessa. Tapa nousta seisomaan Hallelujan ajaksi juontuu siitä, että Englannin dementoitunut kuningas yritti vahingossa lähteä Messias-esityksestä kesken kaiken. Minkä vuoksi meidän tai kenenkään pitäisi matkia hänen mokaansa?