Olen blogissani sanonut näinkin: Kun ihmisen maku muuttuu vuosien varrella, tapahtuuko muutos edestakaisin ja milloin mihinkin suuntaan? Ei, muutos tapahtuu huonosta hyvään eikä koskaan takaisin.
     Ehkä tämä on kuitenkin liian löysää puhetta. Tekee mieli lisäksi todistella, että ns. makuasiat eivät yleensä ole makuasioita. Roskamusiikilla on ominaisuuksia, joista voidaan puhua tosiasioina:
     Yksinkertaisuus eli alkeellisuus – voidaan helposti todeta
     Kuvioiden toistuminen musiikissa – voidaan helposti todeta
     Kuvioiden toistuminen sanoituksissa (I love you baby seitsemän kertaa yhteen pötköön jne.) – voidaan helposti todeta
     Laiskuus ja huolimattomuus (esim. kappaleen lopettaminen vaimennukseen kunnon lopukkeen sijasta) – melko helppoa osoittaa
     Sanoituksen ja melodian imelyys ja valheellisuus – vaikeampi todistaa kriteerien puutteessa
     Kaikkien näiden piirteiden pohjimmaisena selityksenä on roskamusiikkiteollisuuden pyrkimys tuottaa tavaraa, johon voi kiintyä helposti ja kyllästyä yhtä helposti. Musiikin tekijöiden vilpittömänä tavoitteena taas on matkimisen yhdistäminen erottumiseen, mikä on tietysti mahdotonta.