Luin Sam Harrisin kirjan Uskon loppu. Ihan valaistumisesta ei voi puhua, mutta eräät epäilykseni saivat vahvistusta ja muuttuivat melkein vakaumuksiksi.

Kirja sisältää monenlaista ja on paikoin raskaslukuinen pitkien lainauksien vuoksi. Toisaalta se on huolellista työtä. Kiinnostavinta siinä ovat islamia koskevat osat.

On mukavaa ja korrektia ajatella, että uskontojen välisiä eroja ei pidä olla huomaavinaan. Ja että islamin ja itsemurhapommittajien välisestä yhteydestä ei pidä puhua. Että suurin osa muslimeista on maltillista joukkoa, joka tuomitsee ääriainesten väkivallan. Harrisin mukaan tämä on kaikki roskapuhetta.

Kristinuskon ja islamin opinkappaleet ruokkivat väkivaltaa aivan eri tavalla kuin esim. buddhalaisuuden tai jainalaisuuden. Kristittyjen väkivaltaisuus on islamiin verrattuna kesyä vain siksi, että kristityt ovat oppineet sivuuttamaan arveluttavat opinkappaleet. Muslimit ovat siinä suhteessa satoja vuosia jäljessä. Maltillista islamia ei ole olemassakaan, jos sillä tarkoitetaan kriittisyyttä pyhiä kirjoja kohtaan. Myöskään ei ole sellaista maltillista islamia, joka olisi tuominnut kirjailija Rushdien tappotuomion.

Islamilaisissa maissa suoritettiin gallup, jossa kysyttiin "hyväksytkö itsemurhapommittajien teot?" Mm. Libanonissa, kahdessa Afrikan maassa ja Bangladeshissä hyväksyjiä oli enemmän kuin kieltäjiä, Libanonissa yli 70 %. Eikä mukana edes ollut Saudi-Arabian tai Jemenin kaltaisia ulkomuseoita.