Pari talouden tuntijaa ehdottaa, että asetetaan maksimitoimeentulo kun on kerran minimikin. Kannatan! Jos ökyrikkailta leikataan päällimmäiset pois, voidaan siedettävästi parantaa köyhimpien elintasoa. Suomessa on onneksi vähän köyhiä, joten esteenä ei ole se, että todella rikkaitakin on vähän.
Tullaan sanomaan, että kateus tässä puhuu. Entä sitten? Kateudessa ei ole mitään pahaa, paitsi jos se johtaa varkauksiin ja ryöstöihin. Ihmisellä on oikeus kaikkiin tunteisiinsa. Sitä paitsi kateus, aivan kuten ahneuskin, voi olla yhteiskunnallisen kehityksen käyttövoima. Näistä kahdesta pidän kateutta parempana, jos valita pitää.
Tunnustan reilusti, että inhoan moninkertaisia miljonäärejä, jotka eivät keksi yhtään tapaa päästä eroon liioista euroistaan. Pahimpia yökötyksiä ovat ne, jotka eivät myönnä omakohtaista ahneuttaan, vaan kertovat haluavansa rakentaa lapsilleen hyvän tulevaisuuden. Se juuri pitää estää, koska se johtaa raha-aateliston syntymiseen – tai säilymiseen.