Luterilainen lahko valitsi itselleen uuden ylimmäisen poppamiehen. Siitä on kevyttä kirjoittaa, kun asia ei kosketa vähääkään.
     Pulloposki-Paarman tilalle kaipasikin jo uudenlaista habitusta. Samalla ilmeinen falskius saattoi vähentyä, onhan tällä Mäkisellä sentään partakin, tosin vähän hapsuinen. Tietty falskius kyllä kuuluu jokaisen papin pysyviin piirteisiin. Tärkeimmästä asiasta eli jumalan olemattomuudesta ei voi keskustella (joko se pelottaa kirkon jäseniä tai ei kiinnosta pätkääkään) ja sen tilalle on täytynyt ottaa kaikki mahdolliset ongelmat pakolaisista tuloeroihin, ilman minkään alan asiantuntemusta.
     Kilpahakija Ruokasella näytti olevan hyvät hampaat mutta kireä hymy. Sitä katsoessa oli helppo muistaa, että arkkipiispan virka on vain kunnianhimoista miestä houkutteleva paikka aivan samalla tavalla kuin Nokian toimitusjohtajan toimi. Papit vain halaavat perusteellisemmin valinnan jälkeen.