Autoliikkeen myyntijohtaja joutui eroamaan ja pyytelemään anteeksi väännettyään naisista yleistäviä vitsejä. Hänen sukkeluuksillaan ei ollut mitään tekemistä hänen työnsä kanssa, mutta hänen esimiehensä halusivat varmuuden vuoksi silittää myötäkarvaan sitä osaa yleisöstä, joka on solminut huivinsa liian kireälle.

Entä jos suuren ja tärkeän yhtiön erinomaisen etevä johtaja olisi joutunut eroamaan samanlaisesta syystä? Olisiko suhteellisuudentaju pysynyt paremmin tallessa?

Tietysti on tyhmää luottaa siihen, että huumori otetaan vastaan huumorina. Vastaanottajan toivoisi kuitenkin ymmärtävän, että tyhmänkin huumorin maailma kestää hyvin ja se pitää sallia. Johtaja Kiesin tapauksen jälkeen ns. keskusteluilmapiiri on taas hiukan ohuempi ja koleampi.

Ja nyt seuraa suuri törkeys:

Naisilla huumorintaju on harvinaisempi luonnonvara kuin miehillä ja feministeiltä se puuttuu kokonaan.

Näin olen ansainnut eron virastani ja toimestani, jota minulla ei ole.