Jos laiha mies yrittää sanoa jotakin laihduttamisesta, hän kohtaa raivokasta vastarintaa. Ainoat asiantuntijat ovat omasta mielestään pullerot, jotka ovat epäonnistuneet laihduttamisessa! On uhkarohkeata vihjata, että todellinen asiantuntija on laiha ihminen, josta näkee, että hän syö oikein.

Jokainen lihoaa, jos syö liikaa.

Jokainen laihtuu, jos syö vähemmän.

Laihduttaminen yleensä epäonnistuu. Uusille näkökulmille on tarvetta. En tiedä, onko oma näkökulmani uusi, mutta ainakin se on äärimmäisen epäsuosittu. 

Laihduttajat on saatu luulemaan, että laihduttaminen on tieteenhaara, jota pitää vuosikausia opiskella. Heitä rahastetaan säälimättömästi. Lääkärit patsastelevat oman asiantuntemuksensa loisteessa. Mitä enemmän tietoa tyrkytetään, sitä enemmän laihduttaja löytää syitä lihavuuteensa sen ainoan varsinaisen syyn, ylensyönnin, tilalle. Monella ns. laihduttajalla ei lopulta ole tavoitteena laihtuminen vaan tekosyiden löytäminen sille, että jatkaa entiseen tapaan.

Laihduttaminen on vaikeata, mutta ei mutkikkuutensa vuoksi. Ei ole ollenkaan mutkikasta kipata lautaselle puolitoista perunaa entisten kahden perunan sijasta. Se onnistuu, vaikka ei olisi koskaan kuullut sellaista sanaa kuin hiilihydraatti.

Hämmennystä lisää höpöttäminen ruoan energiasisällöstä. Koko ongelmaa ei olisi, jos ruoka muuttuisi energiaksi. Ongelmana on aine eikä energia.

Varsinainen kirosana on geeni. Heti kun geeni mainitaan, laihduttaja pääsee todistamaan itselleen, ettei hänellä ole mitään toivoa. Ja sitten syödään taas.