Kiinnostavassa televisiodokumentissa tanskalainen naistutkija esitti sellaisen käsityksen, että uskonto on aivojen loinen, evoluution sivutuote ja ihmisen rakenteeseen aikojen kuluessa sopeutunut. Raju näkemys ja mannaa pakanan korville, vaikka uskonnon rinnastaminen kirppuihin ja täihin onkin ensi kuulemalta vähän arveluttavaa.

Uskontoa puolustetaan joskus sillä, että se on ikivanha ilmiö eikä siitä ole missään päästy eroon. Tähän sopii huomauttaa, että syöpäläisetkin ovat ikivanha ilmiö ja niistä on vaikea päästä eroon.

Ilmiön sitkeyttä voidaan myös selittää sillä, että ihminen kaipaa palkintoja ja rangaistuksia. Elävän palkitsijan ja rankaisijan puuttuessa sille sepitetään korvaaja. Ihminen myös tarvitsee tunteen vaarasta ja silmälläpidosta. Jumala hoitaa senkin.

Mainitun naistutkijan vastaväittäjänä oli joku teologi, joka kahteen kertaan päästi tämän oivalluksen: "Jos olemme pelkkiä soluja, millään ei ole mitään väliä". Ei taida kaivata kommenttia.