Tuli luetuksi Michel Houellebecqin kirja Mahdollinen saari. Hykerryttävän hauska, vaikka idea ja rakenne on vähän kökkö ja teoreettinen. Äänessä ovat vuorotellen ihmiskloonit ja heidän alkuperäinen mallinsa, Daniel25 ja Daniel1. Mikko H. on räävitön, mutta kevyesti ja luontevasti eikä koskaan vaivaannuttavasti, puberteettisesti. Koska seksi – avoimesti tai mutkan kautta – on ainoa tärkeä elämänsisältö, vanhuuden välttäminen on ollut ainoa varsinainen ongelma. Ratkaisu on DNA-näytteen ottaminen ja sitten itsemurha. DNA:n avulla tehdään klooni ja kun samalla hiukan parannellaan perimää, saadaan lopulta aikaan uusihminen, joka saa kasvien tapaan energiansa auringosta eikä syö muuta kuin mineraaleja. Tuloksena ei kuitenkaan ole onni, jota oli tavoiteltu. Lopuksi Daniel25 menee läpi suoja-aidasta ja lähtee etsimään parempaa elämää ”villien” joukosta eli niiden, jotka ovat jääneet osattomiksi uudesta tekniikasta.