Satuin keskustelemaan nuoren perheenisän kanssa, joka haaveili omakotitalon rakentamisesta. Raha-asioiden ohessa häntä askarrutti, millaiselle seudulle hän haluaisi tai uskaltaisi asettua. Pois laskuista olivat paikat, joissa oli asumisoikeusasuntoja tai kaupungin vuokrataloja, puhumatta kuntoutettavien asuntoloista. Väittelyä ei ehtinyt syntyä. Korvaan sen tässä.
     Aina kannattaa aloittaa tosiasioiden tunnustamisesta. Tällä kertaa tärkein tosiasia on se, että kaikkien on asuttava jossakin, jopa sairaiden ja entisten rikollisten. Jos jokaisella olisi oikeus valita naapurinsa, tuloksena olisi ghetto tai keskitysleiri niille, joiden naapuriksi kukaan ei halua. Narkkareita ja polkupyörävarkaita on kohdeltava narkkareina ja polkupyörävarkaina, mutta heidän oikeuttaan asumiseen ei saa asettaa kyseenalaiseksi. Johtopäätökseni on, että kellään ei saa olla oikeutta valita naapureitaan.