Tiede-lehdessä
oli kiinnostava juttu siitä, miten lehdistön pyrkimys tasapuolisuuteen antaa
etua niille, jotka eivät vieläkään usko ilmastonmuutokseen tai varsinkaan
ihmisen syyllisyyteen. ”Tasapainon tyrannia” johtaa siihen, että hakemalla
haetaan vastaväittäjä vahvimmallekin asiantuntijalle ja saadaan yleisössä
syntymään se käsitys, että keskusteluun osallistuu kaksi vakavasti otettavaa
osapuolta, vaikka todellisuudessa toinen näistä osapuolista höpöttäisi mitä
sattuu.
Asetelma
toistuu monissa muissakin asioissa.
Kirjassaan
Jumalharha Richard Dawkins kertoo
vaikeuksista, joita hän on kokenut, kun on pyydetty keskustelemaan luomistaruun
(eli ns. älykkääseen suunnitteluun) uskovien kanssa. Myöntymisellä ja
kieltäytymisellä on molemmilla etunsa ja haittansa. Jos lähtee mukaan,
päätellään, että kysymys on kahden varteenotettavan näkökannan kamppailusta –
vaikka toinen niistä edustaisi itseään korjaavan tieteen valtavirtaa ja toinen
tarjoaisi kaiken elämän selitykseksi henkiolentoa, joka puhalteli ytyä
savikokkareisiin kuuden päivän ajan. Jos taas ei lähde mukaan, joku tietysti keksii
väittää, että uskallus loppui kesken.
torstai, 10. huhtikuu 2008
Kommentit