Robert Schumannin syntymästä on kulunut 200 vuotta ja se on minulle ainakin tilapäisesti tärkeämpi asia kuin Kepun puoluekokous.
     Schumannissa on selittämätöntä särmää ja kulmaa, joka esim. Schubertilta puuttuu. Pidän edellisen lauluistakin enemmän, mutta tyydyttävää selitystä ei ole siihenkään. Epäkorrektia!
     Parhaan A-luokan säveltäjistä musiikkikirjojen viisastelijat näykkivät eniten Schumannia, muka liikaa toistoa, sellokonsertossa liian vaimea orkesteri, soitinnus köyhää ja mitä kaikkea. Mitä siihen sanoisi paitsi että nämä viat ovat jääneet minulta huomaamatta, koska en ole saanut oikeata koulutusta.
     Schumannin elämä ei ollut kaikkein lyhimpiä, mutta kylläkin muuten surkeata, ainakin loppupäästä.
     Aikomuksenaan hänellä oli ryhtyä pianovirtuoosiksi, mutta sormet eivät totelleet tarpeeksi nöyrästi. Yksi selitys oli, että RB rakensi sormiinsa lisälaitteen, jonka piti edistää harjoittelua, mutta tuhosi uran lopullisesti. Toinen selitys oli se, että hänen sormiensa heikkous johtui elohopealääkityksestä, jota hän sai syfilikseensä (jonka hän oli saanut tulevan appensa kotiapulaiselta). Hurja juttu varsinkin kun ottaa huomioon, että hän hankki Claransa kanssa seitsemän lasta. Miten Clara ja lapset välttivät tartunnan, jos tarina on tosi? Vaikka onko mahdollista, että elohopea auttoi?
     Kohta tulevat postimyynnistä ensimmäinen ja toinen sinfonia, Sakari Oramon johtamina.