Lehdessä esiteltiin valokuvakokoelma Auschwitzin henkilökunnan vapaa-ajanvietosta. Näytteet olivat tavallaan kammottavampia kuin kuvat itse ”työstä” olisivat olleetkaan. Toimistohenkilökunta puusillalla naureskelee vapautuneesti, mukana on haitarinsoittajakin. Leirin adjutantti tarjoilee mustikoita sillankaiteella istuville toimistotytöille. Mainiota rentoutumista päivätyön lomassa, joskus oli kai ikävystyttävää kirjoittaa puhtaaksi raportteja ja luetteloita: Budapestista tänään täysi lasti, kolmekymmentä töihin, loput satakaksikymmentä kaasukammioon…

Ovatko albumiin ikuistetut ihmiset jollakin tavalla erikoislaatuisia? Valitettavasti eivät.

Katsoessani tai kuunnellessani ns. menestynyttä miestä, yritän joskus kuvitella, miten hänen asiansa olisivat, jos hän olisi aikuistunut 1940-luvun Saksassa. Huomattavia pomoja SS:ssä saattaisivat olla etenkin ne, jotka osaavat olla mieliksi ja välttää ristiriitoja. Samoin ne, jotka nauttivat voidessaan antautua palvomaan ja luottamaan.

Avainsanat ovat siis sopeutuminen ja uskominen. ”Pahuus” ei selitä mitään.