Ostin lokakuun kirjamessuilta edullisesti pienen pinon Ian Rankinin dekkareita. Myyjä (kustantaja itse?) sanoi, että ensimmäiset ovat hyviä ja seuraavat erinomaisia. Ehkä rankin Rankin on vielä edessä, ei kylläkään aivan heti.

     Tekijä on suuresti kehuttu, mutta en jaksanut innostua. Rankiniltä tuntuu puuttuvan kirjoittamisen ilo. En tarkoita, että kirjan pitäisi olla iloinen. Tämä on paradoksi, mutta totisestakaan kirjasta ei saa paistaa kirjoittajan huumorittomuus.

Viinaa, päänsärkyä ja yksinäisyyttä on maneeriksi asti. Kaikki on halpaa ja likaista ja kaikki asuvat rähjäisissä loukoissa. Edinburgh alkaa "näyttää" Manchesterilta eli käsittääkseni itseään rumemmalta. Taitaa olla amerikkalaista vaikutusta, mutta muutamaa astetta esikuvia rujommin. Ei siinä mitään, jos on tarkoitus ottaa yhteiskunnallisesti kantaa. Mutta pelkkänä tyylikeinona – ei kiitos.

     Rankinillä juoni on vaarassa sotkeutua, näkökulma siirtyy henkilöltä toiselle lennossa. Motivaatiot ovat kyllä kunnossa ja uskottavia. Joitakin tabujakin tölväistään.

     Seuraavaksi otan toistamiseen luettavaksi Stefano Bennin Baolin. Vastakohta ei voisi olla jyrkempi.