Tämä on myöhästynyt uutinen, siis ei uutinen lainkaan.
Kuulin ensimmäisen satakielen huhtikuun puolella sekä ensimmäisen käen 6.5., mikä lienee yhtä tavatonta.
On tapana ajatella, että satakielen laulu on kaunista, mutta sitä kuunnellessa herää epäilyksiä. Äänien joukossa on liian paljon rumaa kakomista. En ole kuullut etelänsatakieltä, jonka sanotaan laulavan paremmin mutta hiljaisemmin.
Suosikkejani ovat mustarastas (ainutlaatuinen huiluääni) ja lehtokerttu (hupaisa lörpöttäjä).
Pitkämatkaisia muuttolintuja on kuulemma entistä vähemmän, koska ne eivät jaksa enää ylittää laajenevaa Saharaa. Ehkä niille voisi antaa sen neuvon, että jäisivät Afrikkaan, vaikka siellä on enemmän tungosta ja kilpailua.