En tiedä, oliko Kalle Isokallio televisiokeskustelussa ihan tosissaan, kun hän ehdotti kuolleille (esim. Paavo Haavikolle) 75 vuoden rauhoitusaikaa, jolloin heistä ei saisi kirjoittaa valheita eikä totuuksia (ainakaan lupaa kysymättä!). Niin tai näin, pitää taas muistuttaa, että kuollut ja ei-vielä-syntynyt tarkoittavat samaa: olemattomuutta. Pitää tietysti harkita, mitä kuolleista sanoo, mutta vain elävien vuoksi. Ei kuolleella voi olla subjektiivista oikeutta mihinkään. Asiassa ei pitäisi olla mitään keskustelemista, mutta taustalla kummittelee yhä uudelleen taikauskoinen käsitys, että ihmisellä on kuolematon sielu ja tällä sielulla tunteita, ajatuksia ja oikeuksia ruumiin olemassaolosta riippumatta.