Eräs työtoveri (tekniikan tohtori) purki aikoinaan mieltään: miksi joillekin maksetaan siitä, että kirjoittavat ”juttuja”? Entinen koulutoveri – tekniikan miehiä hänkin – kertoi hiukan kaljapäissään, että hänen saamiensa tietojen mukaan olin kirjoittanut ”jotakin paskaa”.
    Fiktiivisen kirjallisuuden arvostus ei ole lyönyt läpi yhteiskunnassamme, jos tahtoo sanoa asian siististi.
    Vuoden viimeisessä Tiede-lehdessä lainataan otsikolla ”Lue romaani, tajuat muita” tutkijaa, joka on selvittänyt, miten tietokirjan ja fiktion vaikutus eroaa.  Hänen mukaansa fiktion arvo on siinä, että se ”simuloi sosiaalista maailmaa”. Enpä tiedä. Romaanin lukemisesta saattaisi nauttia myös ihminen, joka asuu iglussa tuhannen kilometrin päässä lähimmästä tuttavasta ja aikoo jatkaa elämäntapaansa. Ja sitä paitsi: onko todellisuuspako – henkinen tai fyysinen – täysin luvaton tapa käyttää kirjallisuutta?
    Puolustan kohtuullista epäsosiaalisuutta tässä höpinän ja tyhjän intoilun täyttämässä maailmassa.