Otin pitkästä aikaa lukeakseni uudehkon kotimaisen kirjan. Kirja on kehuttu ja palkittu. Jätän alan harrastajien arvattavaksi mikä ja kenen.
     ”Kerran tuli vietettyä hyvin pitkä kymmenminuuttinen tuijottamalla mukulakiveen liiskaantunutta, mustaksi tallattua purkkaa ja miettimällä että kuinka monta vuotta se siinä oli odottanut kaapijaansa. Ja pakko se oli siitä irti saada. Rupesin nyhtämään sitä ensin muovilusikalla ja sitten, kun apuväline katkesi, avaimella. Kun viimein sain klähmän irti, heitin sen roskiin.”
     Lukijakin viettää pitkiä kymmenminuuttisia lukiessaan tällaista. Kun on riittävästi jauhettu ja märehditty pienen ihmisen pieniä asioita hän ei ole ainoastaan entistäkin pienempi vaan täysin kuollut. Hyvä kirja saattaa kertoa pienestä ihmisestä sitten, että hänestä kasvaa suuri. Tai suuresta ihmisestä siten, että hänestä kuoriutuu pieni. Tämä, jota yritin lukea, ei kuulu kumpaankaan luokkaan.