Sienestys on syksyn tärkein toimitus ja rituaali. Mutta nyt meillä on jo kolmas kurja sienivuosi peräkkäin. Haluan purkaa katkeruuttani. Olen myös ruvennut epäilemään, että tämä on kaikki suunnitelmallista ja tahallista. Sienet pitävät meitä pilkkanaan.

Sienet eivät ole nykynäkemyksen mukaan kasveja eivätkä eläimiä. Ne eivät eroa kasveista ja eläimistä vain rakenteeltaan vaan myös tunne-elämältään ja asenteiltaan. Sienten soluseinät ovat kitiiniä eli samaa ainetta kuin hyönteisten kuoret – huono vitsi ja kepponen, mitä muutakaan.

Sienet ovat salaperäisiä ja ennustamattomia. Vilja itää siellä, mihin se kylvetään. Muuttolinnut tulevat takaisin joka vuosi. Mutta sieni on toista maata. Se elää mystistä maanalaista elämää ja näyttäytyy pinnalla joka vuosi tai joka kymmenes vuosi, ihan miten sattuu.

Olen myös huomannut, että sieniä on huonosti niinä vuosina, jolloin hyttysiä on vähän. Hyttysillä ja sienillä on yhteinen juoni. Kun säästymme sääskiltä, meitä rangaistaan riistämällä meiltä tatit.