Luin toisen Thomas Bernhardin kirjan, nimeltään Syy. En yritäkään suositella sitä kenellekään. Bernhardin kirjat ovat niin musertavia, että niiden lukemisesta nauttiminen on tavallaan perverssiä. Sivun pituiset lauseet eivät ole niissä pahinta.
     Syy aloittaa omaelämäkerrallisen sarjan ja kertoo Bernhardin opiskeluvuosista salzburgilaisessa sisäoppilaitoksessa 1940-luvun alkupuoliskolla. Koulu on natsilais-katolinen helvetti. Vuonna 1945 Hitlerin kuva vaihdetaan Jeesuksen kuvaan, mutta meno jatkuu entisellään.
     Jäi askarruttamaan ajatus, että totalitaarisen vallan symboliksi kelpaa mikä kuva tahansa. Kirkon vallankäyttö oli kavalampaa kuin natsipuolueen, sillä se väitti itseään väkivallattomaksi, mutta tunkeutui häikäilemättömästi ihmisen tajuntaan.