Ihmisen syntymää ei pitkitetä vaan paljon useammin kiirehditään. Hautajaisia sen sijaan pitkitetään järjettömyyteen asti. Miksi? Koska se on tapa. Mutta tavasta voidaan löytää ehkä tavoite, vaikka osallistujat eivät sitä tiedosta.
     Onko tarkoituksena jättää eläville kaunis muisto? Onnistuisi parhaiten paljon yksinkertaisemmin keinoin. Ja kuka on päättänyt kaikkien puolesta, että hautajaisista jäävä muisto on kaunis? Entä jos siitä jääkin ahdistava muisto, sitä ahdistavampi, mitä perusteellisemmat menot ja mitä pitempään kaapuniekka höpisee?
     Islamin ja juutalaisuuden tunnustajat pyrkivät hautaamaan vainajansa vuorokauden kuluessa. Mitään yleisinhimillistä pohjaa ei siis ole meidän tuntikausia kestävillä seremonioillamme, joita suunnitellaan keskimäärin kaksi viikkoa ja joihin käytetään niin runsaasti rahaa, että hautaustoimistoista on tullut kukoistavia bisneksiä.
     Hautajaisia suunnittelevat ihmiset sanovat usein toisilleen: X olisi toivonut sitä ja sitä. Todellisuudessa tarkoitetaan: X toivoo sitä ja sitä. Eli kuvitellaan, että vainaja on läsnä hautajaisissaan. Muutenhan olisi vähämielistä keskustella hänen toivomuksistaan.