Parnasson päätoimittaja kertoo blogissaan, mitä Hannu Salama vastasi koululaiselle, joka kysyi, mikä on elämän tarkoitus: Voi rakas lapsi, en minä tiedä.
     Yhtä hyvä vastaus annetaan Douglas Adamsin kirjassa Linnunradan käsikirja liftareille. Supertietokone saa siinä tehtäväkseen etsiä elämän tarkoitus ja aikansa raksutettuaan se sylkäiseekin esiin vastauksen: neljäkymmentäkaksi.
     Vähän vakavampi tapa selviytyä ongelmasta on ajatella kuin Sartre: meidät on heitetty maailmaan, mistä seuraa, että elämän tarkoitus on jokaisen itse sepitettävä. Ei saa puhua edes löytämisestä, koska vain sellaisen voi löytää, joka on olemassa.
     Ei pidä hakea vastausta tyhmään kysymykseen. Elämän tarkoitus edellyttää, että elämän on joku suunnitellut. Jos hairahtuu uskomaan, että elämällä on tarkoitus, on jo nenäänsä myöten uskonnon suossa.