Meidät on opetettu ajattelemaan, että jatkuva taloudellinen kasvu on normaalia ja luonnollista, mutta muutaman prosentin osakekurssien lasku on lama tai taantuma ja suuri onnettomuus.
     Haastattelujen mukaan nykyinen lama on vaikuttanut vain pienen vähemmistön elämään. Siitä kärsivät tai ”kärsivät” kaksi ihmisryhmää, työttömät ja osakekeinottelijat, kumpikin tavallaan. 
     Vähän aikaa sitten tyrkytin tällaista tietoa: jos meidän keskimääräinen elintasomme leviäisi koko maailmaan, planeetta voisi elättää vain kymmenesosan nykyisestä väestöstä. Poliitikko, jonka näkö ylettyy parin vuoden päähän, ei pysty hyväksymään yksinkertaista johtopäätöstä: emme voi jatkuvasti kohottaa aineellista elintasoamme.
     Ns. lama aiheuttaa puutetta ja kärsimyksiä lyhyellä tähtäyksellä, mutta jatkuva talouskasvu aiheuttaa suuren onnettomuuden pitkällä tähtäyksellä. Kun puhutaan ”paluusta kasvu-uralle” on kysymys törkeästä propagandasta, jota ei pidä kuunnella.
     Eläkeikää on alennettava ja työaikaa lyhennettävä. Maahanmuuttoa on lisättävä. Kun kakku ei voi suurentua, sen jakamisessa on oltava tarkempi.