Samalla kun odottelen pääsyä pieneen operaatioon (tai kirjettä, jossa sitä siirretään), ei voi olla ajattelematta työtaistelujen logiikkaa. Jos hoitajat jättävät tekemättä tärkeimmät työnsä, he menettävät kansan tuen. Jos he jättävät tekemättä vain vähemmän tärkeät työnsä, heidän taistelunsa ei tuota tulosta. Miksi ihmeessä pitää yhä uudestaan tapella asioista, kun voitaisiin rakentaa automatiikka estämään suurten vääryyksien kasautuminen? Miksei hoitajien (ja muidenkin) palkkoja voida ensin nostaa kohtuulliselle tasolle ja sen jälkeen sitoa ne elinkustannusindeksiin vaikkapa kymmenen vuoden sopimuksella? Vai teinkö tässä kehäpäätelmän, kun en taloudesta liian paljon ymmärrä?