Kirjoitukseni "Sananvapautta rajoittamassa" (johon pyydän lukijaa palaamaan) on poikinut myöhästyneitä holokaustinkieltäjien kommentteja. Minua mm. vaaditaan todistamaan, että natsit tappoivat miljoonia ihmisiä. En tämän jälkeen jatka keskustelua, jonka lähtökohta on noin absurdi.

Minä en vaatinut blogin sensurointia kevyesti tai iloisesti. Pidin sitä kuitenkin pienempänä pahana, monesta syystä. Uskallan olla pateettinen ja sanoa, että holokaustinkieltäjät tavallaan murhaavat uhrit toiseen kertaan vähättelemällä tai mitätöimällä heidän kohtalonsa. Kuitenkaan en pidä suomalaisia holokaustinkieltäjiä hirviöinä tai edes uusnatseina, he ovat vain lukeneet vääriä kirjoja, jättäneet oikeat kirjat lukematta ja nielleet purematta ämpärillisen paksua potaskaa.

Tulee mieleen kreationistien kamppailu polveutumisoppia vastaan. Yhtäläistä on pyrkimys siirtää todistustaakka vastapuolelle. Ajatellaan hassunkurisesti, että vastapuolen käsitysten jokainen virhe tai epätäydellisyys todistaa oman kannan oikeaksi. Tämä koskee Nürnbergiä samalla tavalla kuin fossiilisarjoja. Oikea kysymys kuuluu: onko Göringin ja kumppanien totuutta pidettävä luotettavampana kuin heidän tuomariensa (ja lukemattomien todistajien) totuutta?

Todistustaakka kuuluu sille, joka esittää outoja ja epätodennäköisiä käsityksiä. Jos huone näyttää kaasukammiolta kaikkine varusteineen, pitää olla kovasti kanttia, jos aikoo väittää sitä esim. sulkapallohalliksi.