Telkkarissa oli ohjelma pakkomielteistä, toisin sanoen ihmisistä, jotka palaavat pihalta viisi kertaa tarkistamaan, että valot eivät jääneet palamaan. Tai ihmisistä, joiden on lyötävä autonovi kiinni viisi kertaa ennen kuin uskovat, että se on todella kiinni. Surkeita oireita jokaiselle, joka niistä kärsii, mutta ei kovin kiinnostavaa. Teki sen sijaan mieli hiukan tarkastella kokonaisten ihmisjoukkojen pakkomielteitä. Kun kerran katselin somalinaisia, jotka pyllistelivät Kampin metroaseman lattialla, tuli mieleen, että he eivät oikeastaan suinkaan harjoittaneet uskontoa. Heidän päässään tuskin tapahtui mitään. He suorittivat voimisteluohjelmaansa päivästä toiseen, koska eivät kyenneet sitä lopettamaan. Pakkomielle, mitä muutakaan.

Entä ns. kristittyjen joulunvietto? Kolme neljännestä suomalaisista kokee joulun stressaavana, mutta eivät silti lopeta kohkaamistaan. Jälleen sama ilmiö: jatketaan, koska ei voida lopettaa. Niin yksinkertaista se on. Pakkomielle!