Mitä suuremmasta joukosta johtajat valitaan, sitä suurempi on onnistumisen todennäköisyys. Selvää pitäisi olla senkin, että mitä enemmän otetaan huomioon asiattomia kriteerejä, sitä todennäköisemmin paras ehdokas jää valitsematta.
Suomi elää idyllissä eikä ole vaarallista, vaikka valtakuntaa johtaisivat B- ja C-luokan poliitikot. Mutta olisi kuitenkin viisasta totuttautua jo nyt siihen, että parhaat valitaan. Kriisit tulevat yllättäen, varsinkin yllättävät kriisit.
Eduskunnassa ja hallituksessa (ja demarien johdossa) on liikaa kauniita nuoria naisia, enemmän kuin umpimähkäiseen otokseen tulisi. Tämä merkitsee sitä, että sukupuoli, ikä ja ulkonäkö ovat olleet mukana valintaperusteissa – vaikka eivät saisi olla. Mitä Urpilaiseen tulee, hänellä ei ole kokemusta eikä näyttöjä eikä juuri kukaan tiedä hänestä mitään. Hänet on siis valittu ulkonäön perusteella, koska muutakaan mahdollisuutta ei ole.
Onneksi rumia keski-ikäisiä miehiä valitaan edelleen ainakin suurten yritysten johtajiksi. Pätevimmilläkin on yhä kohtuulliset mahdollisuudet.