Yli vuosi sitten kirjoitin pienen kommentin elokuvasta Minä, robotti. Kun filmi tuli uusintana, ryhdyin sitä epähuomiossa taas katsomaan, mutta jätin kesken. Syvennyin kuitenkin hetkeksi scifi-elokuvissa usein käsiteltyyn ongelmaan, miten robotti erotetaan ihmisestä ja voiko robotti ”ryhtyä” ihmiseksi – hyväksi tai pahaksi.  Luulen, että ihmiset haluavat vetää selkeän eron robotin ja ihmisen välille millä hinnalla hyvänsä ja perusteluna on pelkkä tautologia: robotti ei ole ihminen, koska robotti ei saa olla ihminen. Olisi edistystä, jos ryhdyttäisiin puhumaan vain toiminnasta ja ajattelukyvystä eikä takerruttaisi robotin alkuperään ja materiaaliin. Robottien kehitykselle ei ole rajaa näkyvissä, siihen on pakko suostua.

     Alan Turingin nimeä kantaa koe, jolla testataan, onko robotilla älyä. Jos ihminen asetetaan kaukokirjoittimen tms. kautta yhteyteen robotin kanssa ja sitten käy niin, ettei ihminen edes aikansa keskusteltuaan tiedä, kuka tai mikä toisessa päässä on, ei ole mitään estettä sanoa robottia älykkääksi, jopa inhimillisesti älykkääksi. En tiedä, onko jokin robotti jo läpäissyt Turingin testin, mutta kaukana se päivä ei voi olla.