Minulta jäi aikoinaan puoliväliin eräs Doris Lessingin romaani, koska se oli niin tylsä. Muuta en hänen kirjoistaan osaakaan sanoa. Tämänkertaisista ennakkosuosikeista olen lukenut Philip Rothia ja Don DeLilloa ja olisin suonut rahat kummalle tahansa. John Updike (jos jostakin syystä pitää rajoittua englanniksi kirjoittaviin) on myös hyvä. Enemmän kuin Angstrom-sarjasta (pitäisi tietysti olla Ångström!) pidin Noidista, vaikka se jääkin harmittavasti kesken.

Kun Lessingille ilmoitettiin palkinnosta, hän vaikutti kiusaantuneelta, ”minähän olen jo saanut kaikki hemmetin palkinnot”. Ei voi olla kysymättä, mitä järkeä on 88-vuotiaan, hyvin toimeentulevan kirjailijan palkitsemisessa. Palkitseminen on rankaisemisen eli koston peilikuva, siis yleensä ihan turhaa. Miksei Ruotsin Akatemia pistä varojaan apurahoihin? Ketä tämänkertainen palkinto hyödytti? Ei ainakaan kirjallisuutta eikä Doris Lessingiä.