06.05.2012 - 09:58
Jorma Ollilan tuoreet mielipiteet antavat syytä palata sivumennen Wahlroos-teemaan. Herroissa on tietysti paljon yhteistäkin. Tärkein ero on siinä, että Ollila ei ole keinottelija, vaan on saanut aikaan yhtä ja toista hyödyllistäkin – sikäli kuin kännyt ovat hyödyllisiä.
Sen sijaan oli ikävää kuunnella Ollilan marmatusta siitä, että ahneudesta keskustelemisesta on tullut – hänen mukaansa – turha muoti-ilmiö. Ahneus on ikuista eikä siitä puhumista voi lopettaa. Ollila esiintyy tahallisen epä-älyllisesti vertaamalla suomalaisen johtajan palkkoja ja palkkioita hänen ulkomaalaisen kollegansa tuloihin. Oikea vertailukohde olisi pienipalkkaisten suomalaisten tulot, vaikkapa heidän, joiden työpanoksella isot tulopotit on kasattu.
30.04.2012 - 09:45
Björn Wahlroosin haastatteluista olen ymmärtänyt, että miljonäärien pysyminen Suomessa on tärkeätä – siis Suomelle. Kun varallisuuserojen pienentäminen otetaan puheeksi, miljonäärit ja heidän ihailijansa korostavat miljonäärien suurta merkitystä veronmaksajina. Mutta jos heidän verotustaan uhataan kiristää, logiikka tekeekin kuperkeikan: ylivarakkaita on niin vähän, että heistä ei voi kiskoa mainittavia summia kansantaloudelle.
Jos jälkimmäinen tulkinta on oikea, Wahlroosille ja hänen kaltaisilleen on helppo sanoa: terve menoa.
Ihmiset, joiden ”ammattina” on siirrellä setelinippuja kasasta toiseen ja vetää välistä omiin taskuihinsa, eivät ole yhteiskunnan tukipylväitä vaan pelkkiä keinottelijoita ja loisia. Mitään luovaa ja hyödyllistä he eivät saa aikaan.
18.04.2012 - 10:20
Breivikista on tehty kaksi ristiriitaista mielentilatutkimusta. Molemmat ovat asiantuntijoiden tekemiä. Siispä on pääteltävä, että asiantuntemusta ei tässä tapauksessa ole olemassakaan. Ongelma lienee siinä, ettei ole asiaa – syyntakeisuutta – joka jälkeenpäin voitaisiin nostaa pöydälle ja tutkia.
Tietosanakirjani (joka ei ole kirja) kertoo, että syyntakeeton on häiriintynyt, ei tee itsenäisiä valintoja eikä ymmärrä tekojensa luonnetta.
Häiriintynyt mihin tasapainotilaan nähden? Tekeekö kukaan itsenäisiä valintoja, jotka olisivat riippumattomia sekä muista ihmisistä että oman mielen pohjamudista? Teon luonteen ymmärtäminen: jos ampuu, niin ihminen kuolee – onko se ymmärtämistä? Vai onko ymmärtämistä vain empatia, myötäsureminen?
Hiljattain psykiatri kertoi ruudussa, että psykopaatti on erotettava mielisairaasta. Psykopatia on synnynnäistä ja pysyvää. Mielisairauteen sairastutaan ja siitä voi parantua.
Jos Breivikia ryhdytään hoitamaan, niin mitä silloin hoidetaan, jos hän on psykopaatti?
15.04.2012 - 13:29
Ajattelin, että oli aika pumpata polkupyörän renkaisiin ilmat ja tehdä koeajo pohjelihasten ja tasapainoaistin tarkistamiseksi. Ei oikeastaan olisi pitänyt. Kohdassa, jossa oli käännyttävä takaisin, nousin hetkeksi satulasta ja tuiskahdin saman tien nurin karkeaan soraan. Kipu oli huomattava ja luulin jo, että aikaisemmin lievästi murtunut ranne teettäisi toimenpiteitä.
Tärkeämpää oli se, että ohi ajanut auto teki u-käännöksen ja pysähtyi kohdalleni. Nuori mies avasi oven kysyäkseen, olinko avun tarpeessa. Hiukan epäröityäni saatoin sanoa, että pärjäisin kyllä kotiin asti.
Paljon puhutaan siitä, miten ihmiset kävelevät huonossa jamassa olevan lähimmäisen ohi. Ei se onneksi ihan aina käy sillä tavalla.
02.04.2012 - 10:14
Uuteen suomenkielen sanakirjaan tulee kuulemma entistä enemmän huudahdussanoja, esimerkkeinä höh ja kääk.
Tästä aukeaakin loputon tie kohti uutuuksia. Jos mukaan otetaan höh, ei voida jättää pois näitäkään: heh, hih, huh, häh ynnä kaikkia satunnaisia keksintöjä, joita kansa ottaa käyttöön tarpeen mukaan ex tempore.
Mitä hyötyä olisi sanakirjasta, jos sanat vain luetellaan, mutta ei selitetä käyttötilannetta ja merkitystä? Jotakin tällaista tarvitaan:
HYH:
Huudahdus, jota käytetään leikillisesti tai puolileikillisesti ilmaisemaan hiukan yllättynyttä lievän vastenmielisyyden tai teeskennellyn lievän vastenmielisyyden tunnetta, lähinnä maku- tai hajuaistimuksesta johtuvaa.
Huh. En jaksaisi enempää, vaikka olisin kuukausipalkkainen sanakirjan toimittaja.
Muuten olen sitä mieltä, että höh ynnä nämä muut ovat silkkaa populismia. Yritetään jälleen kerran olla mieliksi ”suurelle yleisölle”, ehkä jopa ”nuorisolle”.
21.03.2012 - 09:50
Silläkin uhalla, että esiinnyn tyhmempänä kuin aiheeseen puuttuneet muut innokkaat keskustelijat, otan käyttööni näkökulman, joka ei ole ketään kiinnostanut tähän asti.
Armeijan komentokieli on suomi. Ruotsinkielinen joukko-osasto on siltä kannalta paradoksi.
Miten varusmies tottuu kuuntelemaan suomenkielisiä käskyjä, jos hän saa opetuksensa ruotsiksi? Varusmiehiä on valitettavasti koulutettava sotaa varten. Ajatellaanpa, että puskassa kyykkivä tulenjohtue on suomenkielinen, mutta tykkipatteri on saanut ruotsinkielisen koulutuksen? ”Onko sulla mukana suomalais-ruotsalainen sanakirja? Miten sanotaan ´jatka viisikymmentä´ ruotsiksi”. Ehkä huono vitsi, mutta totta toinen puoli.
Entä jos kysytään, onko ruotsinkieliselle pojalle edullista, että häneltä riistetään mahdollisuus oppia tehokkaasti suomea? Muistojen hämärästä tulee mieleeni tammisaarelainen lehtorinpoika, joka osui RUK:ssa samaan tupaan. Hän ei osannut suomea oikeastaan lainkaan eikä ehtinyt oppimaan sitä Haminassa. Dragsvikissa häntä tehokkaasti varjeltiin suomenkieleltä. Ruotsinkielisyys näyttää olevan arvo sinänsä, ihmisten eduista välittämättä.
15.03.2012 - 10:45
Piratismista eli luovan työn tulosten ilmaisesta käyttämisestä velloo kiivas keskustelu. Piraatit kuvaavat omia vaikuttimiaan lennokkaasti ja värikkäästi ja käyttävät mielellään sellaistakin termiä kuin kuluttajan oikeudet. Tekijän oikeudet sitä vastoin ovat piraatin mielestä vanhanaikaisia. Piraatti myöntää, että tekijöiden pitäisi saada korvaus jollakin tavalla ja jotakin kautta, mutta että tuotteen käyttäjän pitäisi maksaa, no way!
Ikävä kyllä varastaminen on vain varastamista eikä kuulu kuluttajan oikeuksiin, vaikka niitä kuinka venyttäisi. Jos piraatti menee ruokakauppaan ja lähtee sieltä maksamatta tonnikalasäilykkeitä ja hernesoppapusseja taskuissaan, kukaan ei nimitä häntä muuksi kuin varkaaksi. Jos hyllyllä onkin kirja tai musiikkiäänite ja piraatti ottaa sen taskuunsa ja ohittaa kassan maksamatta, varastaminen on ihan oikea sana silloinkin.
09.03.2012 - 10:06
Tv-uutisissa kerrottiin Ruotsin edistyksellisistä esikouluista, joissa aiotaan tehdä jotakin sille epäkohdalle, että pojat ja tytöt ovat erilaisia. Tarkoitus on aloittaa siitä, että sanat han ja hon korvataan sukupuolettomalla hen-sanalla. Sitä ei kerrottu, lopetetaanko myös gossen ja flickan käyttö ja otetaan käyttöön gocka tai flisse.
Tässä olisi ainekset hupisketsiin, mutta valitettavasti puuhahenkilöt ovat ihan tosissaan.
Se sentään myönnettiin, että sukupuolten biologisia eroja ei pyritä hävittämään. Sehän ei onnistuisi ilman kirurgiaa tai muuta väkivaltaa. Biologiset erot siis jäisivät, mutta henkiset ja sosiaaliset erot tasoitettaisiin. Sellaisen tilanteen järjettömyys ei näytä varhaiskasvatushöpöttäjiä huolestuttavan.
Sanomattakin on selvää, että kysymyksessä on poikien muuntaminen enemmän tyttöjä muistuttaviksi. Tytöissähän ei ole koskaan muuta vikaa kuin liiallinen kiltteys. Poikiin on tartuttava esikoulussa, jotta heistä ei ehtisi kasvaa miehiä. Jos otollinen aika lyödään laimin, ei voida tehdä mitään heidän hyväkseen, vaan tädit joutuvat loputtomiin sietämään läheisyydessään olentoja, jotka ovat peruuttamattomasti erilaisia kuin naiset. Voi kauhistus.
|
Kirjoittaja
Kaikesta ja joskus muustakin
Kuka?
Olen iäkäs äijä, takana pitkä mutta kapea kirjallinen ura:
Pää, farssi
Kuuma syksy, romaani
Seitsemän tuolia, näytelmä
Uppoava saari, romaani
Pohjakerroksen asukas, romaani
Voin jo paljon paremmin - Tšehov Badenweilerissa, romaani (myös äänikirjana)
Elämäni kuplassa, romaani (myös äänikirjana).
Lintumies ja miljonäärin tytär, romaani
Muotoilija, aforismeja (verkkokirja)
Uutisia Himalajalta, romaani (digikirja)
Opintoni ja leipätyöni olivat orgaanista kemiaa. Siitä olen lapsekkaan ylpeä, etten ole opiskellut kirjallisuustiedettä tai muuta liiaksi itsestään selvää.
Asustan ihan mukavasti Espoon Soukassa.
|
